Hauskaa vappua! - Glad valborg!

Nyt on aika ottaa serpentiinit esiin ja laittaa munkit tarjolle.

Nu är det dags att ta fram serpentinerna och duka fram munkarna.

Ja tietysti vetää vappupipo päähän.

Och förtås sätta på valborgsmössan.

Mukavaa kevään juhlaa kaikille lukijoille!

Trevlig vårlig fest till alla läsare!

MoMo-talot - MoMo-hus

Nu blir det ett så långt inlägg med citat att jag bara tar det på finska, beklagar!

Karkkis tarttui kiinnostavaan ajankohtaiseen aiheeseen, betonilähiöiden arvostuksen kohotukseen. Toimittaja Katja Lindroos nostaa kirjassaan MoMo - koti elementissään esiin saman minkä minäkin, eli suurin osa suomalaisista kerrostaloasujista asuu sotien jälkeisissä elementtitaloissa, mutta niitä ei turhaan tarvitse väheksyä. Olen itse asunut viidessä eri 60-luvun asunnossa yhteensä 28 vuoden ajan, ja nykyään aikuisena näen selvästi niiden viehätyksen. Lindroosin mukaan asunnoille tyypillisiä piirteitä ovat

-  Asunnon katto on sen verran matalalla, että hieman kurottelemalla voi hätistää kärpäsen katosta.
- Ikkunalaudat ovat sopivan leveät kahdelle kaktukselle.
- Jalkojen alla tuntuu haalea linoleumi.
- Lattioiden muovimaton alla on valettua betonia.
- Huoneiden ovet ovat karut ja kennolevyiset.
- Nurkista löytyy tummaovisia vaatekomeroita.
- Ikkunat tuovat mieleen linnoituksen pikemminkin kuin kirkon.
- Parvekkeen betonikaide muistuttaa Neuvostoliitosta.
 - Kerroksesta toiseen kuljetaan oranssinpunaisella hissillä.

Osasta ylläolevistä väitteistä olen kyllä eri mieltä. Kaikissa 60-luvun asunnoissa joissa olen itse asunut on lattiana ollut parketti, alkuperäistä linoleumia en usko että näissä MoMo-kodeissa on enää paljon jäljellä joten en pitäisi sitä tunnuspiirteenä. Ja miksi yksinkertaisen selkeitä ovia pitää kutsua karuiksi? Kennolevyisiä ne kyllä ovat, mutta eivät mielestäni karuja. Enkä ole enää missään nähnyt tummaovisia vaatekomeroita, niille on käynyt kuten linoleumille ja maalattuu valkoisiksi. Eivätkä ne löydy nurkista vaan useimmiten makuuhuoneista koko seinän levyisinä. Suomalainen tapa assosioida kaikkea betonista Neuvostoliittoon ärsyttää minua myös, sikäläinen betonirakentaminen oli niin paljon ankeampaa ja huonolaatuisempaa ettei mielestäni suomalaisia betonikaiteita voi siihen verrata. Lisäksi suomalaisissa lähiöissä toisin kuin Neuvostoliitossa on vehreää, puut on säilytetty ja suojattu rakentamisen aikana ja istutuksiin kiinnitetty huomiota. Jokainen joka on joskus käynyt Itäblokin betonilähiöissä huomaa ettei yhtymäkohtia suomalaisiin lähiöihin paljon ole - neukkubetonilähiöt eivät ole viihtyisiä toisin kuin suomalaiset. Kovin moni suomalainen ei vain oikeasti ole käynyt neuvostoliittolaisessa betonilähiössä Venäjällä tai muualla Itä-Euroopassa ja siksi mielikuvia on helppo viljellä.

Hatunnosto silti Lindroosille ja kaikille muille asiaan tarttuneille. Tässä oma kuvakavalkadini betonilähöiden MoMo-taloihin:

Betonilähiöistäkin löytyy koristeltuja rappukäytäviä, ne eivät ole jugendtalojen yksinomaisuutta.

Lisää voi lukea esim. näiltä sivuilta:
MeNaiset
Iltalehti
Yle
momokoti.fi

Lapset somistavat - Barnen dekorerar

Kun on kouluikäisiä lapsia on totuttava siihen että kotiin ilmaantuu aina välillä uusia somistuksia yllätyksenä ja pyytämättä.

När man har barn i skolåldern får man vara beredd på att det alltid ibland uppenbarar sig nya dekorationer hemma som man inte haft en aning om.

Esimerkiksi jääkaappimagneetit voivat yhtäkkiä olla puhekuplan muodossa (koska l-kirjaimet nukkuvat, luonnollisesti).

Exempelvis kan kylskåpsmagneterna plötsligt ha fått formen av en pratbubbla (eftersom bokstäverna L sover, naturligtvis).

Tai sitten ovista voi kasvaa dinosauruksia ja legoukkoja.

Eller så kan det växa dinosaurier och legogubbar på dörrarna.

Tai sitten oviin voi ilmaantua erilaisia kieltotauluja: ylemmässä nuoremman innovatiivinen Häivy!-kyltti ja alinna isoveljen askeettinen mutta selkeä Pikkuveljeltä pääsy kielletty -sanoma.

Eller så kan det komma olika slags förbud upp på dörrarna: den övre är den yngres innotiva Försvinn!-skylt och den nedre storebrors asketiska men tydliga Portförbud för lillebror-meddelande.

Viikon kavikuvat - Veckans växtbilder

Tällä viikolla narsisseja kolmella tapaa: lumessa, sateessa ja auringonpaisteessa.

Den här veckan narcisser på tre sätt: i snö, i regn och i solsken.

 

Tallinn

Käväisin ystävän kanssa eilen Tallinnassa. Upea sää, hienoja taidemuseota, kauniita taloja, maukasta ruokaa, halpoja käsityötarvikkeita - siinä reissumme lyhyesti. Ja tässä kuvina.

Var igår i Tallinn med en vän. Underbart väder, fina konstmuseum, vackra hus, god mat, billigt handarbetsmaterial - det var vår resa kort sagt. Och här i bilder.

 

 

Viikon kasvikuvat - Veckans växtbilder

Koska neulerintamalta ei mitään uutta, raportoin vain kasviasioista. Istutin optimistisesti ruukkuihin pionin ja liljan sipuleita toiveena saada komeita kukkia parvekkeelle, ja ainakin varren kasvu on edennyt hyvin. Liljoihin on jopa ilmaantunut nuppuja! Odotan innolla niiden aukeamista, olisi mahtavaa jos niistä tulisi sipulipussin kuvan kaltaisia komeita liljoja. Tässä pieni katsaus kasvuprosessiin.

Eftersom jag inte har något nytt från stickningsfronten att rapportera blir det om växter istället. Jag planterade optimistiskt pion- och liljelökar i krukor för att få fina blommor till balkongen, och stjälkarna har åtminstone vuxit bra. Och liljorna har till och med fått knoppar! Jag väntar ivrigt på att de ska blomma, det skulle vara så fint om lökarna skulle förvandlas till lika fina blommor som på bilden på lökpåsen. Här en liten serie om utvecklingen.

 

Talven viime hetket - Vinterns sista stunder

Takatalvesta huolimatta talvi on kai vihdoin vaihtumassa kevääksi. Ennen sitä viimeiset talviset maisemakuvat.

Trots vinterns återkomst håller den väl till sist på att övergå till vår. Före det ännu en sista blick på vintriga landskap.