Muuta kuin kuusenkoristeita - Annat än julgransprydnader

Lapsityövoima on väkertänyt myös joulukortteja. Tämän vuoden teemana oli "Elukoita tonttupipot päässä". Muun muassa nämä jätettiin postin huomiin:

Barnarbetskraften har också pysslat julkort. Årets tema var "Djur med tomteluva på huvudet". Bland annat dessa överlämnades till posten:


Kuvan elukat ovat tietysti silakka, dinosauruksenpoikanen, valas, ankerias ja kananpoika.

Djuren på bilden är naturligtvis strömming, dinosaurusunge, val, ål och kyckling.

Kuusenkoristeista osa 3 - Om julgansprydnader del 3

Tämän vuoden uutuus kuusessamme oli puuhelmistä ja rautalangasta tekemäni karamellipötkö:
Nyheten för i år i vår gran var karamellstängen som jag gjorde av träkulor och ståltråd:


Kuvassa näkyvä jääpuikko on tšekkiläistä lasia ja osa kuuden kappaleen settiä. Yksi lempikoristeista, johon lisäksi liittyy mukavia muistoja vaihto-opiskelusta Prahassa. Punainen pallo on viimevuotista Pentikiä.

Istappen som syns på bilden är tjeckiskt glas och en del av ett set på sex stycken. De hör till mina favoritprydnader, och ett kärt minne från utbytesstudier i Prag. Den röda bollen är från Pentiks urval förra året.


Tämän tontun vanhempi poikani teki parisen vuotta sitten päiväkodissa, siinä on minusta uutta ideaa ja käpytontulla hauska puolihullu ilme. Linssiluteina sama jääpuikko ja punainen pallo kuin yllä.

Den här tomten har min äldre son gjort på dagis för några år sen, jag gillar den lite ovanligare idén och kottetomtens halvgalna min. Som linslöss fungerar samma istapp och röda boll som ovan.

Kuusenkoristeista taas - Igen om julgansprydnader

Meillä oli monta vuotta tämä itse tehty latvakoriste joulukuusessamme:
Vi hade under flera år den här toppstjärnan som vi själv gjort i vår julgran:


Tähti oli kuitenkin vähän turhan tumma, ja lisäksi taustapahvi oli leikattu pizzalaatikosta (mieheni kontribuutio projektiin). Tyylin ruumillistuma siis.

Stjärnan var annars ok men lite för mörk, och bakgrundspappet var skuret ur en pizzalåda (min mans kontribution till projektet). Superstiligt alltså.


Oli siis vähän tyylikkäämmän latvatähden aika, ja lisäksi halusin testata virkkaustaitojani. Lopputulos on tämännäköinen:

Så det var dags för en lite stiligare toppstjärna, och dessutom ville jag testa mina virkningsfärdigheter. Slutresultatet ser ut så här:



Hieman potenssiongelmainen tähti, mutta muuten olen siihen tyytyväinen. Tärkkäsin sen sokeriliuoksella, olisi varmaan pitänyt myös tukea rautalangalla. No, ensi vuonna sitten. Malli on yhdistelmä kahdesta Modassa 6/2009 olleesta kuusenkoristeesta, johon lisäsin helmiä (näkyvät huonosti kuvassa). Miehen konrtibuutio tähän tähteen oli sen kiinnittäminen kuuseen nippusiteellä - emme näköjään koskaan pysty olemaan täysin tyylikkäitä...

Stjärnan har lite potensproblem, men annars är jag nöjd med den. Jag stärkte den med sockerlösning, men borde tydligen också ha stött den med ståltråd. Nå, nästa år. Modellen är en kombination av två julgransprydnader som fanns i tidningen Moda 6/2009, som jag tillade pärlör till (syns tyvärr dåligt på bilden). Min man deltog i den här versionen genom att fästa den i granen med ett kabelankare (heter nippuside så på svenska?) - det är tydligen omöjligt för oss att vara helt eleganta...

Kuusenkoristeista - Om julgansprydnader

Joulukuusen haluan kotiin jo joulukuun alussa, jolloin siitä ehtii nauttia hyvissä ajoin ennen joulua eikä vain parin päivän ajan tai enimmäkseen joulun jälkeen. Perinteisen kuusen kannalla en ole siitä syystä että olen niille allerginen, joten meillä on epäisänmaallisesti ja -ekologisesti tuontijalokuusi - mutta tunnelma ja tuoksu kohdallaan.

Jag vill ha en julgran hemma redan från början av december, så att vi får njuta av dem längre än endast i några dagar eller efter julen. Vi har inte en traditionell gran eftersom jag är allergisk för dem, utan en opatriotisk och oekologisk importerad ädelgran - men rätt stämning och doft.

Tässä kuusemme tätä-et-näe-sisustuslehdissä -asetelmassa:
Här vår gran i en detta-ser-du-inte-i-en-inredningstidning-komposition:


Mainitsin jo olevani joulukoristemaanikko. Uusia kuusenkoristeita pitää jostain syystä saada joka vuosi, vaikka vanhoilla täyttäisi parikin kuusta. Ja kun lapset väsäävät koristeita päiväkodissa ja koulussa niitä kertyisi mukavasti ilman maniaanikin. Suurin osa koristeistamme on siis itse tehtyjä tai muulla tavoin muistorikkaita, pari omasta lapsuudestani asti mukana seuranneita. Eivät välttämäät kaikki kovin tyylikkäitä, mutta täynnä muistoja ja asennetta. Jälkimmäisestä esimerkkinä olkoon tämä vanhemman poikani tekemä Death Star -tyyppinen pallo (ja jos ette tiedä mikä ihmeen Death Star ette selvästikään ole Star Wars -nörttejä). Mitä kaikkea makaronista voikaan tehdä!

Som jag redan nämnde är jag en juldekorationsmaniker. Jag ska ha nya dekorationer varje år, trots att de gamla skulle fylla åtminstone två granar. Och när barnen tillverkar julgransprydnader på dagis och i skolan skulle vi ha tillräckligt av dem också utan min mani. De flesta prydnaderna har vi gjort själv eller är på annat sätt minnesrika, en del har jag haft sedan barndomen. Alla är inte nödvändigtvis så eleganta, men fulla av minnen och attityd. Som ett exempel på det sistnämnda den här bollen i Death Star-stil (och den som inte vet vad för något Death Star är är helt klart ingen Star Wars-nerd). Tänk vad allt man göra av makaroner!

On meillä makaronittomiakin kuusenkoristeita, niistä lisää huomenna.
Vi har nog också icke-makaroniska julprydnader, mera om dem imorgon.

Jouluintoilijan tunnustuksia - En julentusiast bekännelser

Tunnustan auliisti olevani n.s. jouluihminen - joskin hieman valikoivasti. Poden jonkinasteista joulukoristemaniaa, ja muutenkin jouluaskartelu ja muu väkertäminen on tosi kivaa. Pidän myös lahjojen antamisesta, ja niiden väsäämisen ja haalimisen aloitan yleensä jo marraskuussa jolloin ei ehdi stressi iskeä (eikä lapsityövoima uupua liiaksi). Jouluruuista en sen sijaan piittaa lainkaan, joulutorttuja lukuun ottamatta. Enkä joulusiivoamisesta, jouluverhoista tai ärtyneistä ihmisistä kuumissa tavarataloissa. Mutta jos saan tehdä joulun omalla rusinat pullasta -tyylilläni on se talven kohokohta.

Jag medger att jag är en s.k. julmänska - med visst förbehåll dock. Jag lider av juldekorationsmani, och älskar att pyssla och pynta inför julen. Jag gillar också att ge julklappar, och börjar skaffa eller knåpa ihop dem redan i november för att undvika stress (och att barnarbetskraften blir utmattad). Men julmaten däremot är inget för mig, med undantag av jultårtor. Inte heller julstädning, julgardiner eller argsint folk i heta varuhus. Men när jag får förbereda och fira jul enligt min russinen ur bullen-princip är den vinterns höjdpunkt.


Meillä on siis ollut joulutunnelmaa jo parisen viikkoa.
Vi har alltså haft julstämning redan i ett par veckor.

Hämärän hetkellä - I skymningen

Vuoden pimein aika on oiva tekosyy sytyttää ylenmäärin kynttilöitä.
Den mörkaste årstiden är ett perfekt svepskäl till att tända massor med ljus.

Talvitunnelmia - Vinterstämning

Onpa ulkona taas kaunista.
Vad vackert det igen är ute.