Mainitsin ohimennen että olen viime aikoina karsinut tavaroitani. Sain yhtäkkisen tavara-ahdistuksen, kun tuntui että minulla on valtavasti turhaa tavaraa enkä edes tiedä mitä kaikkea omistan ja kodissani säilön. Aloin siis käydä tavaroitani läpi ja karsia niitä, ja karsimisprojektin myötä pohtia tavaroiden omistamista. Pohdintani tuloksena syntyi pitkä teksti, jonka päätin julkaista koska uskon että oivalsin joitakin yleispäteviä seikkoja joihin muutkin voivat samaistua ja jotka siksi saattavat kiinnostaa. Ai miten tämä liittyy käsitöihin joiden piti olla blogin aiheena? No ainakin siten, että koska käsityöblogit esittelevät valmiita käsitöitä eli uusi tavaroita on mielestäni aiheellista pohtia tavaroiden tuottamista ja niiden tarpeellisuuta myös oman harrastuksen kautta, sekä millaisia tavaroita säilytämme käsityöharrastuksiamme varten.
Koska tekstini on pitkä pilkoin sen neljäksi osaksi. Näin ollen Ab asinossa alkaen tänään neliosainen poleeminen jatkosarja tavaroista ja omistamisesta! Seuraavat jaksot 16-18.4 samalla kanavalla!
Koska tekstini on pitkä pilkoin sen neljäksi osaksi. Näin ollen Ab asinossa alkaen tänään neliosainen poleeminen jatkosarja tavaroista ja omistamisesta! Seuraavat jaksot 16-18.4 samalla kanavalla!
Jag har på sistone gallrat bland mina saker och funderat mycket på ägodelar och ägande. Till slut blev det en massa tankar och fyra långa texter, som jag tyvärr inte hinner skriva om på svenska. Därför blir det den här veckan mest inlägg bara på finska. Beklagar.
Osa 1 eli miksi tavaroita kertyy
Tavarat jotka omistamme ovat erittäin henkilökohtaisia. Ne kertovat mieltymyksistämme ja siitä mitä pidämme tärkeänä - eivätkä ainoastaan siitä millaista materiaa pidämme tärkeänä, vaan usein tavarat myös symboloivat jotain: tilanteita, hetkiä, matkoja tai henkilöitä. Säilytämme muistoina valokuvia ihmisistä joiden kanssa vietimme joskus aikaa, häälahjoja sukulaisilta jotka halusivat juhlistaa onneamme, eksoottisia mausteita ja perittyjä vaaseja. Tavarat peilaavat toiveita ja unelmiamme; vaatekaapissa odottavat ne "sitten-kun-olen-viisi-kiloa-laihempi"-farkut. Viime kädessä määrittelemme itseämme tavaroidemme kautta: koska olen korkeasti koulutettu ja kultturelli, minulla on oltava kirjahyllyllinen kaunokirjallisuutta ja sanakirjoja. Koska harrastan käsitöitä, minun on säästettävä peltisiä leivosvuokia jotta voin jonain päivänä askarrella niistä jotain. Koska haluan näyttää tyylikkäältä, on minulla oltava kymmenen paria mustia korkokenkiä. Tavaroihin liittyy myös toinen intiimi asia: rahat ja tulot. Jos minulla on halpa laukku, kertooko se että olen köyhä?
Näistä kaikista syistä johtuen tavaran joka kerran on päätynyt haltuumme ja asuntoomme on hyvin vaikea tehdä vastakkaista matkaa eli pois, edes vaikka se olisi rikki. Tämä pätee erityisesti potentiaalisiin askartelumateriaaleihin ja erityisen muistorikkaisiin ja rakkaisiin esineisiin - kuinka hennoisin heittää roskiin hajonneen pehmolelun jonka äitini on ommellut omasta kesämekostaan ja jolla leikin lapsena? Saamme myös jatkuvasti lisää tavaraa, sillä huomioimme muita antamalla lahjaksi tavaraa ja palkitsemme itsemme ostamalla tavaraa. Syntymäpäiväsankari väittää haluavansa lahjaksi vain viinipullon, mutta onhan noloa tuoda vain pullo jonka hinnan voi tarkistaa Alkon nettisivuilta, joten viedään nyt ainakin servietit ja kylpysaippuaa. Olipa rankka työviikko, rentoudunpa shoppailemalla ja kas, tuhlasin rahojani huonolaatuisiin vaatteisiin ja oudon väriseen luomiväriin. Hankkimiamme tavaroita säilytämme kaiken varalta, vaikka tiedostamme ettemme käytä niitä. En ole käyttänyt tehosekoitinta kahteen vuoteen mutta pidän sitä sen varalta, että ensi vuonna haluan tehdä itse pestoa. Tai sitten olemme satsanneet johonkin esineeseen niin paljon rahaa, että sen tunnustaminen virheostokseksi merkitsee samaa kuin jos tunnustaisimme käyttäneemme rahaaa harkitsemattomasti. Säilytän nahkasaappaita joista maksoin 200 euroa, vaikka ne puristavat niin paljon etten voi niitä käyttää enkä enää edes pidä niiden ulkonäöstä - mutta jospa jalkani vielä muokkaantuvat niihin (mikä on toki erittäin todennäköistä vaikka en kykene kiduttamaan jalkojani niissä kahta minuuttia kauemmin.)
Kuulostako tutulta?
Näistä kaikista syistä johtuen tavaran joka kerran on päätynyt haltuumme ja asuntoomme on hyvin vaikea tehdä vastakkaista matkaa eli pois, edes vaikka se olisi rikki. Tämä pätee erityisesti potentiaalisiin askartelumateriaaleihin ja erityisen muistorikkaisiin ja rakkaisiin esineisiin - kuinka hennoisin heittää roskiin hajonneen pehmolelun jonka äitini on ommellut omasta kesämekostaan ja jolla leikin lapsena? Saamme myös jatkuvasti lisää tavaraa, sillä huomioimme muita antamalla lahjaksi tavaraa ja palkitsemme itsemme ostamalla tavaraa. Syntymäpäiväsankari väittää haluavansa lahjaksi vain viinipullon, mutta onhan noloa tuoda vain pullo jonka hinnan voi tarkistaa Alkon nettisivuilta, joten viedään nyt ainakin servietit ja kylpysaippuaa. Olipa rankka työviikko, rentoudunpa shoppailemalla ja kas, tuhlasin rahojani huonolaatuisiin vaatteisiin ja oudon väriseen luomiväriin. Hankkimiamme tavaroita säilytämme kaiken varalta, vaikka tiedostamme ettemme käytä niitä. En ole käyttänyt tehosekoitinta kahteen vuoteen mutta pidän sitä sen varalta, että ensi vuonna haluan tehdä itse pestoa. Tai sitten olemme satsanneet johonkin esineeseen niin paljon rahaa, että sen tunnustaminen virheostokseksi merkitsee samaa kuin jos tunnustaisimme käyttäneemme rahaaa harkitsemattomasti. Säilytän nahkasaappaita joista maksoin 200 euroa, vaikka ne puristavat niin paljon etten voi niitä käyttää enkä enää edes pidä niiden ulkonäöstä - mutta jospa jalkani vielä muokkaantuvat niihin (mikä on toki erittäin todennäköistä vaikka en kykene kiduttamaan jalkojani niissä kahta minuuttia kauemmin.)
Kuulostako tutulta?
 |
| Kuva: 123.inspiration.com |
 |
| Kuva: abcremovals.com |
Lopputuloksena meillä on valtava määrää tavaraa, joista käytämme vain osaa ja jotka aiheuttavat kotiimme kaaosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Tack för din kommentar!