Sarjan loppuhuipennus eli TTT
Sarjan edellisissä jaksoissa pohdin miksi tavaraa kertyy, miksi siitä on vaikea päästä eroon ja mikä on turhaa tavaraa. Päätösjaksossa esittelen pohdintojeni seurauksena kristallisoituneet upeat ajatukseni eli Teesini Turhista Tavaroista:
Turhien tavaroiden säilyttäminen kannattaa lopettaa (tai ainakin kyseenalaistaa) seuraavista syistä:
1) Se maksaa meille rahaa asuinkustannusten muodossa. Mitä enemmän tavaraa, sitä suurempi asunto tarvitaan. Toki lisää tilaa tarvitaan joskus muistakin syistä kuin tavaroiden säilytykseen, mutta usein muuttopäätös syntyy kun säilytystilat ja kaapit ovat täynnä. Useimmat meistä rahoittavat asumisensa lainalla, josta maksamme korkoa joka todennäköisesti koko ajan kallistuu. Monilla seuduilla maassamme asuntojen neliöhinnat tai vuokrat ovat todella kalliita yleiseen tulotasoon nähden. Kärjistäen: jos kolme neliötä vievän perintöflyygelin takia pitää Helsingissä ostaa isompi asunto ja asuinneliö maksaa 3500 euroa, kannattaako maksaa 10500 euroa siitä että säilyttää esinettä jota ei käytä? Jos käyttöarvon sijaan säilyttää esinettä tunnesyistä tai luodakseen tietyn vaikutelman, onko valmis maksamaan kymppitonnin muistellakseen Tyyne-tätiä tai siitä että satunnaiset vieraat luulevat sinun olevan seuraava Rahmaninov? Säilyisikö tädin muisto paremmin vaikkapa puhumalla hänestä sukulaisten kanssa ja voisiko sivistyneen vaikutelman luoda olemalla sivistynyt (esimerkiksi lukemalla paljon kirjaston kirjoja)? Jos sattuu niin hienosti että osaat soittaa flyygeliä ja hankit isomman asunnon jotta voit kutsua ystäviäsi illanviettoon ja konsertoidaksesi heille flyygelihuoneessa ja tiedät, että ystäväsi tulevat sinun eivätkä wanna-be-Rahmaninov-showsi takia, niin mikäs sen parempaa. Muuten kannattaa miettiä, tarvitsetko lisää tilaa ihmisiä vai tavaroita varten.
2) Se kuormittaa aikaamme ja muistiamme. Kun on kiire pitää tavaroiden löytyä helposti, tai muuten myöhästymme - josta seuraa stressiä ja ahdistusta. Koska meidän on kalenterista huolimatta muistettava ostaa D-vitamiinia, varata aika auton katsatukseen ja hammaslääkärille ja muistuttaa lapsia siitä että huomenna on uintia, emme enää kykene muistamaan missä laatikossa olikaan se kuitti jota tarvitaan veroilmoitukseen jos papereita on viidessä eri laatikossa ja niissä lisäksi takuukuitteja, sata muuta tärkeää paperia ja seassa talteen otettuja ruokareseptejä ja viimevuotisia joulukortteja. Mitä enemmän tavaroita meillä on, sitä vaikeampi tavaroita on löytää silloin kun niitä tarvitsemme. Pahimmassa tapauksessa ostamme lisää tavaroita sen takia, ettemme löydä esineitä joita meillä jo on tai olemme unohtaneet että meillä on ne. Toki on todennäköisempää löytää silmälasinsa jos niitä omistaa 50 kpl jotka voi sirotella asuntoonsa parin neliön välein, mutta 50 kpl alkuperäisiä koulu- tms todistuksia voi olla hankalampi toteuttaa.
3) Se aiheuttaa meille ahdistusta. Eivät kaikki tavarat eivätkä kaikille ihmisille, mutta monet useille. Tunnemme huonoa omatuntoa siitä ettemme käytä meille lahjaksi annettuja esineitä, ettemme vieläkään mahdu niihin farkkuihin koska emme ole pysyneet dieetissämme emmekä ole tehneet kakkuvuoista sitä upeaa taideprojektia vaan mieluummin katsoneet telkkaria. Siivoaminen ahdistaa koska pölynimuria ei saa esiin siivouskomerosta muovipussien alta ja pölykoirat saavat rellestää vapaasti sängyn alla kun alustaa ei jaksa imuroida, koska sieltä pitäisi ensin tyhjentää talvivaatelaatikot. Siivoojan palkkaaminen (mitä itse harkitsen vakavissani) helpottaisi tietysti siivousahdustusta, mutta siivoja ei lajittele kuittejasi ja edellyttää että siivousvälineet ovat saatavissa ilman kung fu -taistelua.
Johtopäätös: Tavarat joita emme käytä köyhdyttävät meitä, hankaloittavat elämäämme ja saavat meidät voimaan henkisesti ja fyysisesti huonommin.
Minä haluan käyttää rahojani mielummin elämysten ja kokemusten keräämiseen kuin tavaroiden säilyttämiseen. En halua käyttää aikaani tavaroideni etsimiseen, vaan haluan tietää mitä tavaroita minulla on ja missä se sijaitsevat jotta tarvittaessa löydän ne heti. En halua että esineet joita pidän kodissani auheuttavat minulle huonoa omaatuntoa tai ahdistusta, vaan iloa ja tyytyväisyyttä. Imuroimisesta en erityisesti pidä, joten sen on oltava helppoa ja vaivatonta jotta jaksan pitää kotini pölyttömänä (edes kerran viikossa).
Näistä syistä kävin läpi kaikki tavarani ja karsin niistä suuren osan. (Itse karsimisesta voisin myös kirjoittaa paljon, se jääköön toisen päivityksen tai sarjan aiheeksi).
1) Se maksaa meille rahaa asuinkustannusten muodossa. Mitä enemmän tavaraa, sitä suurempi asunto tarvitaan. Toki lisää tilaa tarvitaan joskus muistakin syistä kuin tavaroiden säilytykseen, mutta usein muuttopäätös syntyy kun säilytystilat ja kaapit ovat täynnä. Useimmat meistä rahoittavat asumisensa lainalla, josta maksamme korkoa joka todennäköisesti koko ajan kallistuu. Monilla seuduilla maassamme asuntojen neliöhinnat tai vuokrat ovat todella kalliita yleiseen tulotasoon nähden. Kärjistäen: jos kolme neliötä vievän perintöflyygelin takia pitää Helsingissä ostaa isompi asunto ja asuinneliö maksaa 3500 euroa, kannattaako maksaa 10500 euroa siitä että säilyttää esinettä jota ei käytä? Jos käyttöarvon sijaan säilyttää esinettä tunnesyistä tai luodakseen tietyn vaikutelman, onko valmis maksamaan kymppitonnin muistellakseen Tyyne-tätiä tai siitä että satunnaiset vieraat luulevat sinun olevan seuraava Rahmaninov? Säilyisikö tädin muisto paremmin vaikkapa puhumalla hänestä sukulaisten kanssa ja voisiko sivistyneen vaikutelman luoda olemalla sivistynyt (esimerkiksi lukemalla paljon kirjaston kirjoja)? Jos sattuu niin hienosti että osaat soittaa flyygeliä ja hankit isomman asunnon jotta voit kutsua ystäviäsi illanviettoon ja konsertoidaksesi heille flyygelihuoneessa ja tiedät, että ystäväsi tulevat sinun eivätkä wanna-be-Rahmaninov-showsi takia, niin mikäs sen parempaa. Muuten kannattaa miettiä, tarvitsetko lisää tilaa ihmisiä vai tavaroita varten.
 |
| Kuva: loc.gov |
2) Se kuormittaa aikaamme ja muistiamme. Kun on kiire pitää tavaroiden löytyä helposti, tai muuten myöhästymme - josta seuraa stressiä ja ahdistusta. Koska meidän on kalenterista huolimatta muistettava ostaa D-vitamiinia, varata aika auton katsatukseen ja hammaslääkärille ja muistuttaa lapsia siitä että huomenna on uintia, emme enää kykene muistamaan missä laatikossa olikaan se kuitti jota tarvitaan veroilmoitukseen jos papereita on viidessä eri laatikossa ja niissä lisäksi takuukuitteja, sata muuta tärkeää paperia ja seassa talteen otettuja ruokareseptejä ja viimevuotisia joulukortteja. Mitä enemmän tavaroita meillä on, sitä vaikeampi tavaroita on löytää silloin kun niitä tarvitsemme. Pahimmassa tapauksessa ostamme lisää tavaroita sen takia, ettemme löydä esineitä joita meillä jo on tai olemme unohtaneet että meillä on ne. Toki on todennäköisempää löytää silmälasinsa jos niitä omistaa 50 kpl jotka voi sirotella asuntoonsa parin neliön välein, mutta 50 kpl alkuperäisiä koulu- tms todistuksia voi olla hankalampi toteuttaa.
 |
| Kuva: thehindu.com |
Johtopäätös: Tavarat joita emme käytä köyhdyttävät meitä, hankaloittavat elämäämme ja saavat meidät voimaan henkisesti ja fyysisesti huonommin.
Minä haluan käyttää rahojani mielummin elämysten ja kokemusten keräämiseen kuin tavaroiden säilyttämiseen. En halua käyttää aikaani tavaroideni etsimiseen, vaan haluan tietää mitä tavaroita minulla on ja missä se sijaitsevat jotta tarvittaessa löydän ne heti. En halua että esineet joita pidän kodissani auheuttavat minulle huonoa omaatuntoa tai ahdistusta, vaan iloa ja tyytyväisyyttä. Imuroimisesta en erityisesti pidä, joten sen on oltava helppoa ja vaivatonta jotta jaksan pitää kotini pölyttömänä (edes kerran viikossa).
Näistä syistä kävin läpi kaikki tavarani ja karsin niistä suuren osan. (Itse karsimisesta voisin myös kirjoittaa paljon, se jääköön toisen päivityksen tai sarjan aiheeksi).
Kiitos kun jaksoit lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Tack för din kommentar!