maanantai 29. syyskuuta 2014

Autiotaloja - Kråkslott

Hesari kirjoitti lauantaina matkailijoita kiinnostavista hylätyista paikoista maailmalla, ja vinkkasi samanlaisista kohteista täällä kotimaassa. Yksi niistä on Kruunuvuori Helsingin Laajasalossa, jossa luhistuneet vanhat puuhuvilat tönöttävät rehevöityneiden puutarhojen lomassa. Sinne suuntasin kauniina sunnuntaina - saman oli toki arvatenkin Hesarin innoittamana keksinyt moni muukin, joten kovin autiota ei ollut. Mutta muuten todella vaikuttava paikka! Upeita jyrkkiä kallioita meren rannalla, rauhallinen lampi metsän keskellä ja aavemaisia rappeutuneita puutaloja joissaa valtavasti kuvauksellisia yksityiskohtia.

Helsingin Sanomat skrev på lördagen om övergivna platser runtom i världen som fascinerar turister, och tipsade om sådan platser här hemma. Ett av dem är Kronoberget på Degerö i Helsingfors, där förfallna gamla trävillor ligger bland vildvuxna trädgårdar. Så i det vackra söndagsvädret ville jag kolla platsen - vilket förstås många andra inspirerade av HS artikel också kommit på, så särskilt öde var det inte. Men annars ytterst imponerande! Fina branta klippor vid havet, en lugn liten sjö i mitten av skogen och spöklika kråkslott med massor av fotogeniska detaljer.
 
 
 
 
 
 
 
 
Talojen rappeutumisaste vaihtelee, kuten kuvista näkyy. Osa on melkein pelkkiä sortuneita lautakasoja, osassa sisäportaat ja lattiat ovat niin ehjiä että talojen toiseen kerrokseen uskaltaa kiivetä. Erään talon yläkerrasta löysin todellisen helmen: kauniita maalattuja seinäkoristeita.

Graden av förfall varierar från hus till hus, så som bilderna visar. En del är nästan bara kollapsade brädhögar, medan en del har så pass hela trappor och golv att man kliva upp till övre våningen. I ett av husen hittade jag en verklig pärla på den övre våningen: fina målade väggdekorationer.
  
 
Käykää katsomassa! Paikalle pääsee helposti bussilla 88 Herttoniemestä.

Rekommenderar! Man kommer lätt dit med buss 88 från Hertonäs.

4 kommenttia:

  1. Autiotaloissa on jotain kutkuttavan jännittävää. Minä usein pohdin, mikä niiden historia on ja kuka niissä on asunut, miksi ne ovat jääneet autioiksi. En kyllä aina uskalla sisälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin autiotalot ovat aina kiehtoneet. Ja sisälle uskaltautuminen on osa jännitystä, tietysti maalaisjärjen mukaisesti käyttäytyen.

      Poista
  2. Vau, fint med målade väggar! Förstås sorgligt att villorna övergivits.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorgligt är rätt ord, i synnerhet om de större villorna. Skulle vara kul att se bilder på dem i sin äras glans.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Tack för din kommentar!