Per aspera ad astra

Tai ainakin mokasta käyttövaatteeksi. Garnstudion ohjeella ihanasta SilkeTweedistä (jonka valmistus ikävä kyllä on lopetettu) neulomani takki oli valmistuessan liian pieni tai ainakin nappirivi irvisteli, ja palmikkoneule oli liian suuritöistä purettavaksi. Ensin elättelin toiveita laihtumisesta (joo niin varmaan...) jolloin neule sopisi, kunnes tässä päivänä eräänä tajusin että voisin muokata siitä neulepuseron ja samalla päästä eroon irvistävästä etumuksesta.

Eller åtminstone från misslyckande till användbart plagg. Koftan som jag stickade med Garnstudios beskrivning av det härliga garnet SilkeTweed (som tyvärr inte längre tillverkas) var för stor eller åtminstone satt knapparna dåligt, och flätmönstret var för arbetsdrygt för att rivas upp. Först hoppades jag på att gå ner i vikt (haha..) så att koftan skulle sitta bra, tills jag häromdagen kom på att jag kunde omforma den från kofta till tröja och bli kvitt de glappande knapparna.

Idea toimikin hyvin, ja nyt minulla on epäonnistumisen sijaan yksi käyttövaate lisää. Jee!

Idén funkade bra, så nu har jag istället för ett misslyckat projekt ett användbart plagg till. Hurra!

Kuvien ottaminen tähän aikaan vuodesta sen sijaan on kamalaa, huokaus. Olkaa kilttejä älkääkä kiinnittäkö huomiota silmäpusseihini.

Att ta bilder är däremot hemskt den här tiden på året, suck. Var snälla och ignorera påsarna under mina ögon.